On torstain ja perjantain välinen yö. Eli juuri oikea aika kokeilla meikkejä, syödä suklaakeksejä, kuunnella Uniklubia, googlailla kasvisruokareseptejä, joita voisi kokkailla mummun kanssa ja tyhjentää matkalaukkua. Ja aloittaa blogin kirjoittaminen. Jälleen kerran.
Olen 19-vuotias (parin kuukauden päästä 20, en tiedä minne nämä vuodet ovat menneet). Olen kuluneen lukuvuoden aikana hieman keskisuomalaistunut, mutta olen henkeen ja vereen saaristolainen, rakastan merta. Pidän perheestäni ja koirastamme, ystävistäni, musiikista, tanssimisesta, hyvästä ruuasta, tv-sarjoista, villasukista, keikoilla käymisestä, lenkeistä, matkustamisesta, kaulahuiveista, kirjoista, cd-levyistä, kotona olemisesta, yömyöhään käydyistä keskusteluista, tähdistä, eläimistä (paitsi hämähäkeistä ja muista epämääräisistä ötököistä, ne ovat pelottavia), junassa matkustamisesta, elokuvissa käymisestä, pienistä (ja tietenkin isoistakin) onnellisista hetkistä, kahviloista ja vaikka mistä muusta.
.JPG)
Haluaisin nyt heti alkuun suositella luettavaksi Nikki Sixxin Maailman. Olen melkein lukenut sen valmiiksi nyt ja voin sanoa, että tuo kirja on pistänyt minut ajattelemaan moniakin asioita. Ehkä kohta olisi aika avata silmänsä tälle maailmalle missä elämme, täällä on paljon kaunista ja paljon asioita joista inspiroitua. Ollaan kiitollisia tästä elämästä, jota saamme täälllä elää. Tartutaan hetkeen. Rakastetaan. Ollaan onnellisia. Tarkastellaan ongelmiamme kuun pinnalla istuen laittaaksemme asiat oikeisiin mittasuhteisiin. On tämä elämä loppujen lopuksi ihanaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti