Hold on to all that's dear to you

Takana on niin ihana puolitoistaviikkonen kotona että hymyilyttää vieläkin. Edes viisaudenhampaan poisto ei viikkoa pilannut.

Ensinnäkin: kevät tuli nyt ihan oikeasti! (ja samalla myös pahin siitepölykausi, Niiskuneiti kuittaa)

Ja voi kun oli ihanaa vain istuskella kotisohvalla ja kuunnella levykaupalla musiikkia.

Ja Uffe, voiko ihanampaa karvakuonoa ollakkaan. ♥ 

Saaristomaisemaa kauniimpaa ei olekaan, kyllä sydän aina vain vetää sinne meren äärelle.

Käväistiin Nauvossa viime maanantaina ja tuli oikea kesäfiilis kun istuttiin ulkona ja syötiin ilman mitään takkeja.

Kangasallakin käytiin ja lenkkeiltiin Uffen kanssa harjulla.

Käytiin äidin ja isän kanssa katsomassa Jesus Christ Superstar, kumpa itsekin osaisi laulaa.

Vähän tein kouluhommiakin. Vähän. Mutta välillä saa vähän löysäillä, jotta sen jälkeen jaksaisi taas puurtaa.

Kaveriporukalla tuli vietettyä useampikin ilta. Lautapelejä, nuotiota, grillailua, yhdessäoloa. Mikä sen parempaa.

Ja hyvät ihmiset, kuunnelkaa Tuomas Holopaisen soololevy. En ole aikoihin kuullut mitään niin hienoa.

Tulin tänne korpeen vasta eilen mutta nyt olisi kuitenkin taas vuorossa pakkailua. Lähden huomenna isän kyydillä kotiin vapun viettoon!

Pimeyteen ei tieni viekään

On torstain ja perjantain välinen yö. Eli juuri oikea aika kokeilla meikkejä, syödä suklaakeksejä, kuunnella Uniklubia, googlailla kasvisruokareseptejä, joita voisi kokkailla mummun kanssa ja tyhjentää matkalaukkua. Ja aloittaa blogin kirjoittaminen. Jälleen kerran.

Olen 19-vuotias (parin kuukauden päästä 20, en tiedä minne nämä vuodet ovat menneet). Olen kuluneen lukuvuoden aikana hieman keskisuomalaistunut, mutta olen henkeen ja vereen saaristolainen, rakastan merta. Pidän perheestäni ja koirastamme, ystävistäni, musiikista, tanssimisesta, hyvästä ruuasta, tv-sarjoista, villasukista, keikoilla käymisestä, lenkeistä, matkustamisesta, kaulahuiveista, kirjoista, cd-levyistä, kotona olemisesta, yömyöhään käydyistä keskusteluista, tähdistä, eläimistä (paitsi hämähäkeistä ja muista epämääräisistä ötököistä, ne ovat pelottavia), junassa matkustamisesta, elokuvissa käymisestä, pienistä (ja tietenkin isoistakin) onnellisista hetkistä, kahviloista ja vaikka mistä muusta.

Haluaisin nyt heti alkuun suositella luettavaksi Nikki Sixxin Maailman. Olen melkein lukenut sen valmiiksi nyt ja voin sanoa, että tuo kirja on pistänyt minut ajattelemaan moniakin asioita. Ehkä kohta olisi aika avata silmänsä tälle maailmalle missä elämme, täällä on paljon kaunista ja paljon asioita joista inspiroitua. Ollaan kiitollisia tästä elämästä, jota saamme täälllä elää. Tartutaan hetkeen. Rakastetaan. Ollaan onnellisia. Tarkastellaan ongelmiamme kuun pinnalla istuen laittaaksemme asiat oikeisiin mittasuhteisiin. On tämä elämä loppujen lopuksi ihanaa.